torstai 3. joulukuuta 2015

Luukku 3. Karjalasta kajahtaa!


Karjalanpaisti on maailman helpoin ruoka. Pilata. 




Plussana oli, ettei pikkusiskon kokeiluversiosta tarvinnut poimia laakerinlehtiä, kun ei niitä sieltä rapsakkuuden seasta juuri bongannut.

Mietitäänpä, mikä meni pieleen, niin ei tarvitse pilata täydellistä maalaisjoulua tällaisella megamogalla.

1. Liha otettiina joissa sulamaan. Check.

2. Uunivuokaan lihat, pari sipulia, nestettä, maistepippureita, laakerinletiä ja suolaan. Check. 
OBS: Oliko vuoka riittävän hyvä? Ei välttämättä, kannellinen olisi saattanut ollut viksu veto.
OMS 2: Oliko vettä riittävästi? Ei välttämättä. Ainakaan lopuksi sitä ei ollut lainkaan. 

3. Uunin lämpötila oli sopiva. Check, siltä osin, että uunissa oli lämpöä, non-check siltä osin, että lämpötilasta ei ollut käryä johtuen käytettävän uunin maalaismaisuudesta.

4. Paistilla oli vahtija. Check. Vahtija tosin lähti Sastamalaan höpöttämään autojuttuja.

5. Paistiin lisättiin välillä vettä. Non-Check. Kokki lähti aksatreeneihin ja vahtijan alibin voitkin tsekata kohdasta 4.

6. Paisti syötiin kaikesta huolimatta. Check. Kokki nieli kuivat welldonit kiltisti, kuten suunniteltu. Vahtija kaivoi kaapista majoneesin kaveriksi.

Nälkä lähti ja sehän usein riittää, mutta ensi kerralla paistetaan vastalämmitetyssä uunissa ensin rieskat ja reikäleivät ja antaa paistin kypsyä vasta sitten leivinuunin hellässä huomassa.


En usko, että karjalanpaisti tekee joulua, joten pyyhin se yli Täydellisen Maalaisjoulun ToDo-listalta.




Mummi teki parempaa, joten me vissiin keskitytään jouluna ramakiin (jonka tarkoituksen voit tsekasta luukusta 2). 



Pikkusisko starttaa nyt Mondeon käyntiin ja suuntaa karjalanpaistikokemusten alkulähteille lapsuuden maisemiin Joensuuhun.  Huomenna taas Isoveikan haaveita!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti