Petsilakka haisee pahalle, mutta sillä on varmasti helppo tehdä siistiä jälkeä, tuumasi Pikkusisko kun ensimmäisen kerran petsasi puupintaa. Onneksi tarjouluvaunussa säilötään nykyisin koiranruokaa, niin pienet valumajäljet eivät näy kovin kauaksi. Viksumpi kuin Siippainen olisi ohentanut petsiä.
Kaksi vuotta myöhemmin, tarkemmin viime perjantaina, Pikkusisko suunnisti uudemman kerran Sammonkadun RTV:lle ja sai niin loistavaa palvelua, että oli varma, että aiemman kokemuksen tuoma taito ja hyvä mieli takaisivat tänään onnistuneen lopputuloksen - kädessä oli jälleen maalisuti, mutta myös maalitela sekä petsipurkki mutta myös tärpättiä.
Ainoa, mikä mietitytti oli, ettei tällä kertaa sudittu omiin tarpeisiin vaan sisustuskärpäsen puremasta sai kärsiä työpaikan ideahuone ja kahvitila. Ideahuoneen seinälle askarreltiin liitutaulumaalilla parimetrinen musta neliö. Reunat menivät niin vinoon, että en edes valokuvaa kehdannut ottaa. Kahvitila sen sijaan on jo melkein ylpistelyn aihe: Innovaatioyhtiössä tehdään rikkonaisesta trukkilavasta sohvapöytä.
Koska en vielä omista akkuporakonetta (vinkvink), ei saatu ruuvattua pyöriä pöydän alle. Lopputulos tulee siis olemaan mallia liikuteltava.
 |
| Koneenrakennusfiilistä Konelaan. Petsaus on kivaa, kun lopputos saa olla vähän sinnepäin. Menossa mukana toimistokoira Nala. |
Koiralla ei oo housuja!
VastaaPoista