Saarioisen Grillitassut täyttivät tänä kesänä 25 vuotta. Eipä ole kovin monessa blogissa asiaa juhlittu ja ihanaksi hihkuttu, vaikka kyseessä on ehta retrojuttu.
Grillitassut ja marinetit olivat lapsuuden kiellettyjä hedelmiä. Marinoitua jauhelihamoskaa ei syöty meillä eikä naapurissakaan. Tosin eipä meillä syöty kokolihapihvejäkään.
Halusin (veli-siippis siis) aluksi kirjoittaa puolustuspuheen grillitassuille. Korjata niiden maineen ja oikaista väärinkäsitykset. Kyseessä on nopea arkiruoka, johon grilli-sana tuo turhaa juhlan tuntua. Lihaakin niissä on ihan yhtä paljon kuin halvassa saunapalvi-kinkussa.
Ostin kaupasta oikein sixpackin grillitassuja, maistoin ja niin vain tuli herkusta hävikkiä. Oli pakko laittaa aika paljon Blair'sin chilituotteita päälle, että vetistä kanannahkaa muistuttava maku peittyisi.
Mutta siltikin syön jatkossa mieluummin grillitassuja kuin kengänpohjaksi paistettuja ja pinnalta poltettuja possun ulkofilepihvejä. Pitää vaan sitä chiliä laittaa vähän enemmän pintaan. Ja santsata salaattia. Päälle pintti olutta.
Loppukevennyksenä Jalostajan grillitassumainos ajalta, kun niitä oikeasti olisin halunnut syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti