Palataan kuitenkin ajassa ensin pari vuotta taaksepäin. Silloin IsoveliSiippainen luuli, että Klamydiaa (joka sekin on tosi kova) dorkampi orkesteri on ainoastaan Popeda. Kävipä hän sitten Popedan keikalla Jyväskylän Lutakossa ja huomasi olevansa väärässä.
Siirrytään tähän päivään ja nimenomaan Pihtiputaalle, jossa Popeda esiintyy.
Paten ja kumppaneiden live-veto on pitäjän kesän kohokohta nääs. Kutsuihan kunnanjohtaja Popedan vuonna 1987 Pihtiputaan kummibändiksi.
Tälle tarinalle oleellisen PutaanporttiPoP-tapahtuman piti kestää kello 17-00. Kiveäkin karheampana rock-konkarina isoveikkasiippainen tiesi, että Popeda tuskin aloittaa hirveästi ennen puoli yhtätoista. Varminta olisi mennä paikalle siinä kello 22.
Alkuillasta isoveikka oli kuitenkin nauttinut hiukan rocknroll-öljyä, mistä seurasi hillitön hikka eli hihi. Itsensäsäikyttelystä tahi ällyyttelystä ei ollut apua, joten isoweli päätti lähteä nikottelemaan ulkoilmaan kellon näyttäessä aikaa 21.02.
Yhdeksän jälkeen Popedan keikkapaikka Putaanportin suunnalla kuului jotain ääniä, joten icoveli tiesi lämppäreiden aloittaneen ja päätti soittaa tunnelmaraportin pikkusiskosiippaiselle, joka piti hauskaa Keuruulla.
Aikansa hikkaa valitellut 150-korvainen 150-veli höristeli kuitenkin paikallisen lämppäribändin soittaneen tuttuja säveliä. Ne olivat Popedaa. Syke nousi kuin Costellon hiukset tuulikoneen edessä.
Kello oli nyt 21.30. Siippainen hyvästeli bibiksiä pitäneen siskonsa salamana ja lähti juoksemaan kohti kahden kilometrin päässä siintävää tapahtuma-aluetta.
Ajassa 21.45 tarinamme haamumaileri oli päässyt taksitolpalle ja arvaili kopistaan ulos kömpineeltä Mittari-Makelta, että monelta Popeda on aloittanut, että ennättäisiköhän pikaisella taksimatkalla kirimään parin biisin ajaksi Paten hoiviin. Siihen taksimies vastasi, että tuossa yhdeksän pintaan aloittivat rämpyttää. Isoveikka katsoi Osuuspankin kelloa, joka näytti 21.46 ja tiesi pelin pelatuksi. Ei tässä ainakaan taksin lähtötaksaa kannattaisi enää maksaa, hän mietti ja lähti pinkomaan kohti porttia entistä hurjemmin.
Toki Siippaisveli kaikki Popedan biisit matkan aikana korviinsa kuuli. Ei siis menettänyt mitään, valehteli hän itselleen.
Perille päästyään Ciippaisw3li tivasi pääsylipunmyyjältä, kuinka pitkään Popeda oli veivannut. Vastaukseksi sai kuusi biisiä ja viiden euron alennuksen.
Niin päättyi tarina onnellisesti. Isoveli näki Paten (ja Pete Parkkosenkin) ja hikkakin unohtui tuolle reissulle jossain vaiheessa. Kotiinkin päästiin heti yhdentoista jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti