tiistai 20. maaliskuuta 2012

Minä osaan. Ihan ite!

Mies muutti taloon ja toi teekkarikommuunista tullessaan noin kolme hyväksymääni tavaraa: puisen tarjoilupöydän, patjaksi taipuvan rahin ja jalkalampun. Käsistäni muka taitavana ja käsityöblogeja muutamia viikkoa tuijotelleena tiesin, että taikoisin niistä jotain tosi taiteellista ja luovaa ja kaikkien sisustusbloggaajien kadehtimaa. Puinen tarjoilupöytä piti petsata sopimaan keittiön työtasojen kanssa. Petsi loppui kesken. Rahiin piti ommella uusi päälinen. En jaksa miettiä, mitata, leikata ja kaivaa ompelukonetta esiin ja huomata, että oho, leikkasin vinoon. Lampun neonvirheän varjostimen tilalle piti tehdä superhieno paperinaruvarjostin, joka on kuulema tosi helppo tehdä ihan itse. Tein kehikot vanhan varjostimen rungosta ja grillitikuista. Meni vinksinvonksin, enkä enää taida jaksaa koskea paperinaruun.


Petsi loppui kesken.

Vinksinvoinksin.

 Pikkosisko taitaa keskittyä taas hetkeksi siihen mitä osaa. Sitä ennen laitan kuitenkin basilikat itämään.

2 kommenttia:

  1. Minkä merkkistä petsiä käytit kun sait valumaan sen noin hiton ihanasti.

    Meidän muksut ne keksivät että tuota lampunvarjostintahan voi nyt käyttää pringlespi..purkin telineenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Tikkurilaa, värinä pähkinä. Valumista edesauttoi Tinneri tai joku muu pahanhajuinen ohennin. Siippaisvinkki: ohentaminen jälkeen petsi kannattaa sekoittaa myös sen jälkeen kun petsi on seissyt kaapissa 2 kk. SPikkusiskosiippainen ei tätä itse hoksinut ennenkun jälkiviisaasti.
      "Maailman eniten arvostetuin viisaus: jälkiviisaus" Joku Jälkiviisas Jämsän liikenneympyrästä

      Poista