Heilipojan koijjaamista

Kotiini ei ole juuri koskaan tullut postiluukusta mainoksia. Siksi oli alkuun jännittävää, kun uudessa kodissa sillon tällöin kilahteli eteisenlattialle kasa Anttilaa ja Sotkaa. Helpotti seuraamaan, missä on tauluTV tarjouksessa ja paljonko banaani maksaa lähikaupassa. Sitten täyttyi lehtiroskis.

Aikaisemissa kodeissa ovessani on lukenut, etten kiitos haluaisi mainoksia. Ja tylsästi onkin lukenut:  
Ei mainoksia, kiitos! Mainoksia itsekin satunnaisesti jakaneena arvostaisin paljon enemmän jotain mielikuvituksellisempaa, joista esimerkkinä Joensuun postilaatikoiden riemuriimi:
"Mainoksia älä jaa, Heili kyllä tulla saa!" ja " Kirkkotien voin ottaa, ei kiitos muuta. Jumalan siunausta!"

Päätin, etten jää tällä kertaa kakkoseksi eli tylsäksi Mikko Mallikas-Makkoseksi. Samalla päätin toteuttaa empiiristä tutkimusta, kuinka tillitälliäinen täkäläinen "heilipoika" on.

Sunnuntaiaamuisen pinspiraation ja leikellyn MeNaiset-lehden voimin ovessa lukee nyt näin:

Seuraan tilannetta kuun loppuun, katsotaanko, meneekö viesti perille, vai pitääkö tarkentaa seuraavalla:

 

Kokeiluni on kuulema teekkarimiehen mukaan epätoimiva. Mainokset tulevat tipahtamaan jatkossa vain hiljemaa postilaatikosta. Aito Siippainen kuitenkin luulee, että jopa heilipojat osaavat lukea heitä rivienvälistä ja siksi luotto on korkealla! Veikkauksia puolesta ja vastaan otetaan vastaan.